Pientä näpertelyä

Alkuvuosi ei lähtenyt käyntiin aivan kuten olin odottanut ja autoprojekti on jäänyt hieman sivuun. Toisaalta pieni puuhastelu projektin parissa taas piristää ja rentouttaa. Aikaa vievin osuus oli vanteiden keskimerkkien valmistus josta kerron tarkemmin myöhemmin.
Etsiskelin monta vuotta lokasuojan vaakunan alle tulevaa peltiläpyskää, mutta niitä ei vain yksinkertaisesti löytynyt tai myyjät eivät halunneet lähettää muutaman dollarin hintaista osaa kauas pohjolaan. Kun auto nyt kuitenkin on menossa kasaan, ja osia aletaan oikeasti tarvita on pakko tehdä jotain. Monesta viisysistä myös puuttuvat nämä kyseiset lipareet jotka ovat siis maalattu korin väriin ja tulevat lokasuojan "tähtäin" listan etupäähän kromisen irtovaakunan alle. Itselle osan poisjättäminen ei missään nimessä ollut optio, joten päätin lopultä tehdä sen sitten itse. Hauskinta tässä oli se että noin puolentunnin naputtelun jälkeen käsissä oli hyvin paikalleen istuva joskin vähän pohjatöitä vaativa osa. Sitä tuntee itsensä välissä vähän ääliöksi kun on kauhealla vaivalla kysellyt osan perään monien eri meilien ja foorumikirjoitusten kautta ja lopulta sen tekee itse ilmaiseksi mitättömässä ajassa. Joskus siis ehkä kannattaa miettiä minkä osan etsintään kannattaa oikesti käyttää aikaa.

Takalasi oli muistaakseni hyvässä käyttökunnossa auton saapuessa, mutta toisaalta muisti saattaa tehdä tepposet. Puhdistin lasin muutaman vuoden aikana tulleesta maalipölystä ja muusta liasta ja totesin sen olevan käyttökelvoton tähän projektiin. Lasi itsessään on ehjä, mutta siinä on epämäärisiä kulumajälkiä ja syviä naarmuja. Uusi on siis ostettava samalla kun joudun hankkimaan uuden tuulilasin. Tuulilasi on edellisen tapaan ehjä, mutta sen yläreunan häivytys on muuttunut sinertävästä ruskeaan, eikä se oikein enää istu tähän autoon. Myös lasin laminointi on alkanut kuplia reuna-alueilta.

Konepelti saapui maalarilta ja se asennettiin samantien paikalleen vaurioiden välttämiseksi. Muutaman varoituksen sanan Pasi antoi pellistä jonka ostin alkuperäisen tilalle. Pelti oli ilmeisesti kärsinyt palo tai hiekkapuhallusvaurioita ja sen luontainen pintajännite oli kadonnut. Pelti saatiin  mielestäni hyvin muotoihinsa, mutta sen raju taivuttelu saattaisi aiheuttaa pellin venymistä eli lommoja. Ostin taustapuolelle 2mm bitumilevyä jota leikkeilin tukiraudan aukkojen muotoiseksi ja liimasin paikalleen. Toimenpide jäykisti peltiä huomattavasti ja nyt sitä on paljon mukavampi availla ilman irvistämistä. Bitumin päälle tulee palonkestävä huopa ja isolle alueelle alkuperäisen kaltainen paksumpi äänieriste.

 

 

Muutamana talli-iltana olen yrittänyt vedellä sähköjohtoja paikalleen, mutta vielä on paljon tekemistä niiden osalta. Vaikka johtoja on kuvattu ennen irroitusta on silti osa paikoista hämärän peitossa. Asennuksessa joutuu mennä siis välillä perstuntumalla tai muiden harrastajien avuastuksella. Jälleen kerran täytyy kiittää avusta Kari A:ta jolta on saatu paljon hyvää kuvamateriaalia ja neuvoja.

Olen yrittänyt myös karsia irto-osien määrää kasaamalla komponentteja valmiiksi. Kovin paljoa niitä ei oikeastaan olekaan irrallisena ja yksi viimeisistä oli kojelaudan valokatkaisija. Tässäkin härpäkkeessä kun on melkoisesti irto-osaa ja vielä kun ne ovat vähän eri paikoissa tallissa alkaa jännitys tiivistyä. Onneksi kuitenkin kaikki osat löytyivät ja kohtuullisen arvokas palikka saatiin takaisin nippuun.

Seuraavaksi onkin listalla rattiputken kasausta ja sähköjen asentaminen loppuun. Muutamien osahankintojen jälkeen päästään laittamaan etulokasuojat kiinni.