Vee merkkien entisöinti

Jotkut osat tahtovat olla uustuotantona taikka sitten hyvinsäilyneinä aluperäisosina aivan tolkuttoman kalliita. Joskus sitä vaan tuntuu että on oltava toinen tapa saada se virheetön lopputulos jonkun osan kohdalla, kuin maksaa siitä itseään kipeäksi ainakin kun sitä rahanmenoa tällaisissa projekteissa tuntuu olevan jo muutenkin tarpeeksi. Hyvä esimerkki on konepeltiin ja takaluukkuun tulevat Vee-merkit. Nämä koristemerkit kun maksavat uutena yhteensä 200-400e riippuen kuntoluokituksesta ja mitä kautta ne saa hankittua. Alkuperäiset osat olivat mielestäni kohtuullisesti säilyneet alumiiniosiksi, joten tuntui myös haaskaukselta olla edes yrittämättä kunnostaa niitä. Ongelmaksi muodostui se että kummankin merkin kaikki kahdeksan kiinnitystappia olivat katkenneet irrottaessa. Alkuperäinen elaksointi oli kulunut ja pinta melko raihnainen. Osat olivat kuitenkin ulkoisesti ehjät ja muodossaan. Aivan ensimmäiseksi tarjosin osia hitsattavaksi erääseen ansioituneeseen alumiininkorjaukseen erikoistuneeseen pajaan, mutta näin ohuen ja heikkolaatuisen kappaleen hitsaaminen muodostui tälläkertaa mahdottomaksi. Uusien tappien kiinnitys olisi siis ratkaistava muulla tavoin.

Ensitöikseni otin käteen yleistyökalun eli rälläkän ja sipaisin kaikki vanhojen tappien tyngät pois. Sen jälkeen porasin 3mm läpireijät tappien kohtiin ja tein niihin 4mm ruuville kierteet.

Liimasin ruuvit kiinni pikaliimalla sillä tuollainen 1.5mm alumiinipelti ei oikei pidättele mitään. ruuvien asennuksessa haastavinta oli miettiä mihin suuntaan ne pitää sojottaa kun asennuspinta ei ole suora.

Katkaisin lopuksi kannat ja hion tapit pinnan tasalle rälläkällä. Tässä työvaiheessa piti olla erityisen tarkka että hio tappia eikä ympärillä olevaa pehmeää alumiinia.

Tällainen konstruktio ei ole kovin pitkäikäinen sillä materiaali on edelleen ohutta. Sen vuoksi halusin tukevoittaa tapin kiinnitystä sisäpuolelta valamalla sinne muutaman millin kerroksen hartsia. Tappien kohdalta vahvistin kiinnitystä vielä pienillä lasikuitumaton paloilla.

Hioin lopuksi kaikki ylimääräiset hapsut pois ja tasoitin ulkopuoliset pinnat kertaalleen. Seuraavaksi kittasin osat tavanomaisella muovikitillä yli ja loppu onkin pohjatöitä. Pohjien teon jälkeen pintaan ruiskutettiin kolmisen kerrosta mustaa DeBeerin hiontaväriä.

Vesihionta tehtiin seuraavaksi 600-800-1000-1200-1500 papereilla erittäin varovasti että maali ei menisi mistään puhki asti. Kuivuttuaan pakkasin osat huolellisesti ja lähetin metalloitavaksi. Yksi syy tähän tee-se-itse kunnostukseen oli jokin outo halu saada osista kullatut. Viisysiin saatavilla olevat uuden merkit ovat kromattuja ja alkuperäiset ovat kiiltoanodisoitua alumiinia, joten kullattuja ei ole eikä ole ollut saatavilla ainakaan ilman erikoistilausta.

Reilun parin viikon kuluttua posti toi paketin jonka sisältöön allekirjoittanut oli enemmän kuin tyytyväinen. Pohjien teko oli tälläkertaa onnistunut eikä pinnassa ollut sanomista. Kaikenlisäksi sain kuin sainkin alkuperäiset osat pelastettua ja vieläpä pienellä kustomtatsilla höystettynä.