lauantai 28. syyskuuta 2013

Matkalla maalarille



Maaliskuussa 2013 auto sidottiin raikkaassa talvisäässä traileriin ja vietiin Seppäsen Pasille Kurikkaan. Olin tutustunut yhteen Pasin työnäytteeseen, joka sattumoisin on myös -59 Cadillac ja olin sen verran vakuuttunut herran työnjäljestä että päätin ottaa mieheen yhteyttä asian tiimoilta jo syksyllä 2011. Projekti olisi siis tuttu ja siihen vaadittava aika jokseenkin tiedossa. Tarkkaa ajankohtaa ei tuolloin osattu sopia kun auton peltityötkin olivat kesken, mutta ajatus heitettiin ilmaan. Alunperin maalaus oli tarkoitus sovittaa keväälle 2012, mutta lopulta ajoitusta siirrettiin vuotta myöhemmäksi.


Kuljetusta edeltävinä tunteina tehtiin vielä hitsauksia konepeltiin, joka otti hieman kipeää kun saranat olivat jumissa ja kantta yritettiin painaa kiinni. Pasille jäi työmaaksi sovittaa korin irto-osat paikalleen ja tehdä kaikki pintapuoliset pohjatyöt koriin. Ovet olivatkin varsin helppo tapaus, sillä ne olivat alun alkajaankin täysin ruosteettomat. Lokasuojien ja konepellin sovitus keskenään toi eniten päänvaivaa sillä shimmilevyjen määrä ja paikka oli hieman kateissa.


Pasille jäi melkoinen savotta tehtäväkseen kun hallin ovet sulkeutuivat perässämme. Hieman oli itselläkin erikoinen tunne kun auto ei ollutkaan tallissa paikallaan ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, mutta jännitys oli käsin kosketeltavaa millainen lopputuloksesta tulisikaan.

Ei kommentteja: