Vanteiden keskimerkkien suunnittelu ja valmistus

Ostamassani pinnavannesarjassa oli vääränlaiset keskimerkit. Asennuksessa poratut reijät eivät mahdollistaneet uusien alkuperäisten käyttöä.

Cadillac-projektissani olen aina yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon itse. Tähän asti se on kuitenkin ollut lähinnä osien entisöintiä, mikä ei sinänsä vaadi paljoa taitoa, ainoastaan päättäväisyyttä, tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Muotoilijana pitää kuitenkin päästä välillä toteuttamaan itseään, eikä vain korjata toisten kätten jälkiä. Tämä projekti lähti liikkeelle siitä, kun ostin hyväkuntoisen pinnavannesarjan autooni. Huomasin kuitenkin jo ennen ostopäätöstä, että kyseisten vanteiden keskikapselit näyttivät oudoilta. Aikani vertailtuani niitä netistä löytämiini kuviin tajusin, että keskimerkit eivät olleet alkuperäiset 50-lukulaiset vaan jostain -90-luvun Cadillacista. Aluksi ajattelin vain korvata ne uusilla, kun niitä on kerran saatavilla, mutta lähempi tarkastelu toi hieman mutkia matkaan. Uusiin, alkuperäisiin verrattuna isompiin, keskimerkkeihin oli teetetty ilmeisesti kello- tai kultasepällä pronssiset kehykset. Näiden kehysten kiinnitystä varten oli porattu reikiä alkuperäiseen kromattuun kapseliin sille alueelle, joka jäisi näkyviin kun niihin asentaisi uudet alkuperäiset merkit. Periaatteessa kapselit olivat siis pilattu, ja aluksi päätinkin vain hankkia kokonaan uuden kapselit merkkeineen. Hintoja selvitellessäni totesin, että kalliiksi tulee. Aikani asiaa pyöritellessäni päätin tehdä asialle jotain, itse.

 

Vertailun vuoksi alkuperäinen keskimerkki.

 

Vuoden -59 Cadillacin Vee-muoto ja vaakunan muoto.

Halusin suunnitella merkit sellaisiksi kuin ne olisivat voineet olla vuonna -59. Kyseisiä pinnavanteitahan ei saanut enää -57 vuoden jälkeen tehdasoptiona, joten periaatteessa ne eivät kuulu tähän vuosimalliin. Cadillacin vaakunoissakin on tapahtunut muutoksia lähes joka vuosimallissa, joten päätin yrittää käyttää elementtinä juuri tätä -59 vuoden vaakunaa. Ihastuin myös alkuperäisten pölykapselien tekstiin "Cadillac motor car division" ja halusin käyttää myös sitä hyväksi muotokielessä. Yhdistellessäni näitä elementtejä ja hieman erilaisia urituksia merkin pohjassa löysin lopulta itseäni tyydyttävän vaihtoehdon. Suunnittelin pohjaa ensin Rhinoceros mallinusohjelman avulla 2D:nä ja sen jälkeen siirryin mallintamaan sen 3D:ksi Solid worksissä. Suunnitelmani oli aluksi tulostuttaa merkit 3D tulostimella muovista iMaterialise nimisessä firmassa. Siinä tapauksessa merkkien pinta olisi jäänyt näkyviin, eli kaikki muoto olisi ollut paljaana. Tämä olisi aiheuttanut käytännön kysymyksiä kulumisen kannalta, joten päätin yrittää tehdä merkit kuten alkuperäiset eli kirkkaasta muovista niin että muoto on taustapuolella ja päälipinta on sileä. Olisin toki voinut tulostaa myös tällaiset läpinäkyvät kappaleet, mutta hinta olisi ollut sen verran päätä huimaava että oli pakko keksiä jokin toinen ratkaisu.

 

3D-malli Sold worksissä.

Olen aina halunnut kokeilla miten oman silikonimuotin valmistus onnistuu, kuten myös kirkkaan hartsivaloksen tekeminen. Niinpä tulostin työpaikan koneella kaksi versiota merkeistä valosta varten. toisen tein lähinnä testimielessä, mutta toinen olisi tarkoitus käyttää mallinteena muotissa. Kohtuullisen vanhalla 3D-printterillä tulostettu malli ei ole kovinkaan tarkka ja vaati melkoisesti hiontaa ja useita kerroksia hiontaväriä ennen kuin pinta oli tarpeeksi tasainen. Kuviopuolelle en juurikaan koskenut sillä pelkäsin yksityiskohtien katoamista. Tässä vaiheessa oli jo tiedossa että tulostimen epätarkkuudesta johtuvat virheet toistuisvat myös lopullisessa kappaleessa.

 

Pikamallitulostimella valmistetut kappaleet. Vasemmalla käytettävä mallinne, ja oikealla testitarkoitukseen tehty "positiivi".

 

Pintaa hiottiin ja maalattiin hiontavärillä useita kertoja.

Hiottu malline ja maalattu testikappale ulkonäön hahmottamista varten.

Tarvikkeet muotin tekoon ja valokseen hankin täältä koto-Suomesta Hobby point nimisestä firmasta Helsingistä. Toki hinnat ovat hieman edullisempia netistä tilatessa, mutta koska tarvitsin aineita vain puolisen kiloa en nähnyt tarpeelliseksi lähteä tilailemaan ulkomailta muutaman euron tähden. Suuremmissa erissä hintaerotus on sen verran iso, että tilaaminen jo kannattaa. Tutkailin ohjeita muotin ja valoksen tekoon Alumilite.com nettisivuilta ja Timo Happosen kotisivuilta, josta löytyy paljon muutakin harrastukseen liittyvää vinkkiä. Lähtökohtana minulla oli tehdä kaksiosainen muotti, jolloin kumpikin puoli osasta saataisiin suoraan halutunlaiseksi. Taustapuolella on käytännössä kaikki muoto ja kuvio, mutta halusin myös etupuolesta kuperan.

Ensimmäisenä muottiastiana toimi maalipurkista leikattu astia ja osa tiivistettiin paikalleen Play-Doh muovailuvahalla.

Ilmakuplien poistoa kallistelemalla muottia.

Ilmaa jäi teräviin nurkkiin, joten ensimmäinen kokeilu ei onnistunut.

Ja sitten töihin. Viimeistelty osa käsiteltiin muotin irroitusvahalla. Vahan levitin pensselillä ja puhdistin pois mahdollisimman tarkasti. Vaha olisi tarkoitus kiillottaa, mutta kuviopuolella se on käytännössä mahdotonta. Tein peltipurkista valuastian, jonka pohjalle laitoin tavallista lasten muovailuvahaa. Painoin mallinteen siihen ja tasoitin reunat sileäksi. Tämän jälkeen sekoitin kaksikomponetti silikonin ja kaadoin sen astiaan. Seuraavan päivänä oli tulosten aika. Muotti oli sinänsä jäljentynyt hyvin, mutta teräviin muotojen reunohin oli jäänyt ilmaa ja se näkyi siis reikinä silikonissa. Uusi yritys siis. Tällä kertaa levitin ohuen kerroksen sililkonia ensin pensselillä niin että se varmasti kierti kaikki kuviot ja lopuksi kaadoin lopun aineen päälle. Tälläkertaa muotti onnistui täydellisesti eikä virheitä tullut.

 

Silikonin levitys pensselillä poisti siitä ilmakuplat.

 

Toinen yritys onnistui ja muotti täyttyi hyvin.

Seuraavaksi asetin mallinteen takaisin muotin päälle ja asetin osat purkkiin ylösalaisin. Käsittelin osat vielä irroitusaineella ja levitin toisen puoliskon silikonin päälle. Ajatus tässä oli hyvä mutta toteutus ontui. Astia oli liian pieni, eikä silikonille ollut tarpeeksi tilaa ympärillä. Näin ollen muotista tuli vetelä ja sen kanssa on hankala toimia. Myöskin käyttämäni muovailuvaha ei ollut tiivistänyt vanhaa muottipuoliskoa paikalleen vaan uutta silikonia oli päässyt ensimmäiseen muottipuoliskoon ja täten se oli mennyt pilalle. Seuraavaksi päätin, että voin elää ilman merkin pintapuolen kuperuutta ja tein yksipuolisen muotin. Liimasin mallinneen kaksipuolisella vaahtoteipillä isomman sekoituspurkin pohjaan ja levitin päälle reilun kerroksein silikonia. Neljäs kerta toden sanoo, sillä nyt muotti onnistui ja vaikutti toimivalta. Myös hartsin saaminen muottiin tulisi olemaan paljon helpompaa kun sen voi vaan kaataa päälle.

Toinen muotti yritys. Tälläkertaa ajatuksena tehdä vain yksipuolinen muotti.

Toinen muotti valmis käytettäväksi.

Silikonimuotti käsiteltiin jälleen irroitusaineella ja puhdistettiin hyvin. Sekoitin kovetteen hartsiin ja valutin sen muottiin. Koska minulla ei ollut mitään tärytyskonetta, jolla ilman saisi poistettua seoksesta, näkyi ilmakuplia myös muottiin kaadetussa nesteessä. Kokeilin poistaa kuplia hammastikun avulla ja se toimi. Ohjasin kuplat muotin reunoille ja pois muotista. Näin ollen sain mahdollisimman tasaisen valoksen.

 

Hartsin kaataminen muottiin oli helppoa ja lopputuloksen arvioiminen onnistuu toisin kuin kaksiosaisessa suljetussa muotissa.

Ilmakuplien poistoa mekaanisesti.

Valoksen piti ohjeen mukaan kuivua noin tunnissa, mutta annoin niiden kuivaa noin vuorokauden. Erikoista oli se että ohjeessa mainittiin että kappaleen pinta jää nahkeaksi, eikä aivan uloin ohut kerrostuma kuiva käytännössä ollenkaan. Ohjeen mukaan apu asiaan on kappaleen hiominen. Eihän siinä siis muu auttanut kun tarttua hiomapaperiin ja hioa pinta ensin puhtaaksi jähmettymättömästä kuonasta ja sen jälkeen hioa ylimääräiset hartsinokareet reunoista pois.

 

Muotista irroitettu kappale on varsin raaka ja vaatii reilusti viimeistelyä.

 

Aloitin hionnan kuivalla 120 paperilla. Tässä vaiheessa paperi menee todella helposti tukkoon tuon geelimäisen pinnan vuoksi. Kun kappaleen kova perusmateriaali on saatu esiin voidaan jatkaa vesissä 180-240-400-600-800-1000-1200-1500 karkeuteen saakka. Hioin myös kappaleen taustapuolta sen verran kuin näin tarpeelliseksi mutta en jäänyt hinkuttamaan mitään yksityiskohtia. Hionnan edityessä myös kappale alkaa saamaan takaisin sen läpinäkyvyyttä.

 

Kuivana hiottu kappale. Tämä on valmis vesihiottavaksi ja muotin virheistä aiheutuneet ylimääräiset nokareet on poistettu.

Vesihiontaa riittää aina 1500-karkeuteen asti.

1500-asti hiottu kappale ennen kiillotusta.

Hionnan jälkeen osa kiillotetaan. Itse käytin tähän vaiheeseen kaapista löytyneitä Autoglymin Paint renovatoria ja punaetikettistä Super resin polishia. Kiillotukseen käy melkein mikä tahansa kiillotustahna sillä muovi ei ole kovin kranttu. Pinta viimeistellään vahalla.

 

Käsin kiillotettu kappale. Koneella saisi vielä aavistuksen paremman lopputuloksen.

 

Mikäli kiillotettu pinta ei vielä tyydytä niin pinnan voi vaikka lakata autolakalla.

 

Tässä vaiheessa käsissä on jo varsin siisti kappale ja voidaan miettiä sen jatkojalostamista. Itse halusin alkuperäisten pinnavanteiden tapaan keskimerkeistä punaiset joten hankin Revellin pienoismallimaalia, joka vastasi parhaiten ajattelemaani sävyä. Maalaus onkin sitten käsityötä ja toisaalta jo varsin rentoa hommaa. Maalasin osien taustoista ne alueet mihin en halunnut huomion kiinnittyvän ja jätin tekstin ja logon paljaaksi.

 

Maalausvaiheessa kannattaa ottaa rennosti ja varata siihen riittavästi aikaa.

 

Muutama kerros viininpunaista pensselöitynä. Maali vaatii useita kerroksia, sillä muuten se jää läpikuultavaksi.

Maalaamoton ja maalattu. Vielä logon ja tekstin pinnoitus.

 

Huomion kohteena olevat tekstit ja logo piti saada pomppaamaan irti taustasta ja paras ulkonäkö niihin olisikin ollut kromaus. Se ei kuitenkaan ollut tässävaiheessa mahdollista, joten otin Happosen neuvosta vaarin ja päätin kokeilla lehtikultaa. Veljeltä saatu aito lehtikulta ei oikein tahtonut irrota taustapaperista eikä sen saamisesta kappaleeseen oikein tullut mitään joten kävin ostamassa kullanväristä lyöntimetallia. Näiden materiaalien kiinnittämiseen soveltuu mainiosti esimerkiksi autolakka tai ohut kerros samaa kirkasta hartsia. Ennen pinnoiteen laittamista aluslakka täytyy olla melkein kovettunut ja tarramainen. Työkaverilta sain hyvän neuvon käyttää apuna pyyhekumista leikattua palaa, jolla materiaali painellaan ahtaisiin väleihin. Tämä neuvo tosin tuli vasta käyttöön viimeisen merkin kohdalla ja aiemmat eivät olleen aivan niin hyvin onnistuneita.

Lyöntimetallin asennusta. Ei mitään hätäisen miehen hommaa tämäkään.

Lopputuloksena noin viikon iltapuhteina tehdyn työn päätteeksi minulla on neljä itse suunniteltua ja valmistettua keskimerkkiä. Allekirjoittanut ei ole aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen ja aika näyttää otanko merkit uudelleen työn alle. Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä ja katsotaan tilannetta myöhemmin. Toivottavasti edes joku lukija sai innostuksen tehdä osia itse!

Lopuksi vielä lista tarvikkeista: Elektroninen vaaka, kertakäyttöastioita, eri kokoisia pensseleitä, valu ja muottiastioita kappaleen koon mukaan ja tietenkin muottisilikonia ja valuhartsia. Tämän lisäksi reilusti reipasta mieltä ja suomalaista sisua!