Ovien ja sivulasien tiivisteet

Olin saanut säästettyä tiivisteiden verran rahaa loppuvuodesta, ja oletin että Rubber the Right Way ilmoittaisi kohta uudenvuodenaaton supertarjouksesta, jolla saisin säästettyä isosta tilauksesta hyvän summan. Aatto kuitenkin meni ja niin alkoi taas arki vuonna 2014, mutta alennuskoodeja ei näkynyt. Sen verran potutti että päätin ottaa suoraan yhteyttä kyseiseen pajaan ja kysyä mikä on meininki. Minua palvellut heppu Clayton osoittautui varsin asialliseksi ja hyväksi asiakaspalvelijaksi ja lupasi minulle hyvät alennukset riippuen hieman loppusummasta. Seuraavaksi aloinkin paiskoa tavaraa virtuaaliseen  ostoskoriin ja hyvin äkkiä se alkoikin olla hintansa puolesta täynnä. Hieman ahdistavan confirm napin painalluksen jälkeen tavarat lähti tilaukseen. Koko paketti saapui hieman myöhässä muutaman osan toimitusvaikeuden vuoksi. Helmikuun alussa saapunut paketti kuitenkin piti kaiken sisällään ja olipa mukana myös edellinen tilaus, joka oli pistetty vireille jo marraskuun lopussa.

Isä puhdisti kaikki jäljellä olleet rosteriosat vuosikymmenten pinttyneestä liasta.

Loppuvuodesta eläkkeelle siirtyneellä isälläni alkoi olla tekemisen puutetta, joten ehdotin hänelle Cadin rosteriosien puhdistusta. Osista oli varmaankin vielä 80% putsaamatta ja ne olivat siis täysin siinä kunnossa kuin ne olivat irrottaessa 2008. Sinisellä patapatalla isäntä sitten putsaili osia vähän kerrallaan mutta tarkasti. Erittäin hyvä apu siis ja säästin paljon aikaa kun osia ei enää tarvinnut alata puhdistamaan ennen kiillotusta. Kasan päältä löytyi HT-sivuikkunoiden yläkarmit, jossa huomasin olevan Mohair kankaalla pehmustetut reunat. Mohairit oliat melko pitkälti kadonneet mutta paikallaan olivat puoliksi kadonneet peltiset "rungot". Nämä rungot on prässätty kourulistojen reunoihin eikä prässäyksen avaaminen oikeastaan ole enää mahdollista. Työmaalla aikani suunnittelin työkalua tuon prässätyn reunan avaamisen ja valmistinkin yhden sellaisen. Se ei kuitenkaan toiminut olettamallani tavalla, joten piti keksiä muuta. Lopulta leikkasin peltisuikaleet pois terävällä mattoveitsellä. Joskus siis ei pidä ajatella liikaa.

U-kourun kylkisssä olleet prässätyt peltisoirot, johon mohair on alunperin kiinnitetty, olivat hapertuneet ja irroitettava.

Mattoveitsellä ohut pelti leikkautui vaivattomasti.

Mohairia asentaessani totesin samantien että uusi 2mm paksu versio ei varmaankaan toimi alkuperäisen 6mm sijasta kovin hyvin joten näitä soiroja piti liimailla kolme päällekäin. Ei ehkä järkevää, mutta toimiipahan nyt edes jotenkin. Parempi olisi käyttää jotakin täytetavaraa pohjalla ja liimata vain yksi mohairnauha sen päälle. Tämä kötöstys nyt sitten kulutti tarkkaan mittaamani mohairin loppuun eikä sitä riittänyt muuhun. Onneksi Kari A pelasti tilanteen, sillä hänellä oli jäänyt omasta projektistaan pala samaa kangasta.

Mohair kankaat HT-kourussa ja kouru asennettuna paikalleen. Kourun kattoon tulee vielä pehmuste.

HT-tiiviste asennettuna ja leikattuna. Pääty liimataan HT-kourua vasten.

Vihdoin alkukuusta päätin pitää puolikkaan talviloman pätkän viikonlopun päälle ja päätin syventyä projektiin. Tarkoitushan oli jälleen rakentaa auto hyvä ettei valmiiksi asti, mutta eipä nuo suunnitelmat ole vielä kertaakaan pitäneet. Aloitin asennusrupeaman kuitenkin kiillottamalla Ikkunan karmit ja tippakourut sillä ne pitäisi asentaa ensimmäiseksi. Sormi meinasi mennä kyllä suuhun kun HT tiivistettä alkoi asentamaan, sillä minulla ei ollut mitään dokumentaatiota niiden purkamisesta. Jälleen Kari A tuli hätiin ja lähetti muutamia kuvia omasta autostaan, jota olin käynyt tutkimassa vain päivää aiemmin. Sama pää siis kesät talvet. Tiivisteiden mukana ostin asennukseen tarkoitettua tiivisteliimaa. Tämä liima on hieman kontaktiliiman tapaista, mutta ainakin omasta mielestä paljon jytkympää tavaraa. Suosittelen ainetta lämpimästi, sillä se todellakin toimii. Toinen lifesaver oli loctiten aivan tavallinen nestemäinen pikaliima, jolla sai vesikourut liimattua paikalleen ja ne muuten myös pysyy. Sen verran tuon pikaliiman kanssa täytyy olla tarkka että se tiiviste ei sitten enää ehjänä irti lähde, eli paikoitus kannattaa kokeilla etukäteen.

Oven tiiviste on varsin yksinkertainen asentaa. Maalatussa autossa kiinnikkeiden reijät joutuu avartamaan.

Hankalaan asentoon kiertyvät HT-tiivisteen vesikourut liimattiin loctiten pikaliimalla. Asennus varmistetaan kiinnitysnastoilla.

Ovien tiivisteiden asennus oli kohtuullisen vaivatonta kunhan ensin avarsi kiinnikkeiden reijät sopivan kokoisiksi. Reijät olivat oikeissa paikoissaan vaikka uustuotanto-osissa saattaa kiinnikkeiden paikat heitellä. J-tiivisteet asensin omilla nastoillaan ja pikaliimalla.

Karvalista paikoitettuna ja uudet niitin reijät porattuna.

Niitistä ei jää näkymään mitään kun sen saa asennettua oikein.

Jo aikaisemmin asentamani siivenpäällylistat joutui irroittamaan vielä että niihin kiinnityvät karvalistat saisi paikalleen. Otin RTRW:ltä valmiiksi leikatun ja muotoillun karvalistapaketin mikä osoittautui erittäin laadukkaaksi ja täysin alkuperäistä vastaavaksi. Ovipahvien ja rosterilistojen karvalistat ovat erilaisia ja tämäkin asia oli paketissa otettu huomioon. Paketin mukana tuli pussillinen uusia niittejä ja ohjeessa luki että "dont fool yourself with screws or pop riwet.." ja niinhän sitä sitten piti valita tämä vaikeampi tie ja kiinnittää listat niitellä. Karvalistoihin oli porattu niittien paikat valmiiksi, joten kiinnitin ne ohjeen mukaan lukkopihdeillä paikalleen ja porasin 2.5mm poralla uudet niitin reijät rosteriin. Olisihan ne voinut tehdä toisinkinpäin, mutta sen on tilan puolesta melko haastavaa. Niitit taivuttelin kärkipihtien ja knipeksien avulla kiinni.

Takasivulasit paikallaan.

Takasivulasien asennus oli kohtuullisen vaivatonta sillä olin ottanut kuvat missä asennossa ne on kotelostaan irroitettu. Lasi ensin hollille yläasentoon ja sitten alakautta liukukiskot koteloon ja rullien väliin. Sitten paketti varovasti paikalleen ja ruuvit kiinni. Tässä vaiheessä lasin liikettä on helppo testata. Moottoria kokeilin ensin akun avulla. Kaikki toimii ja rullasin sen samaan asentoon missä se oli ollutkin. Moottoripaketti oli puhallettu ja ruiskumaalattu mustiksi jo ajat sitten. Näitä olin jopa kokeillut auton ollessa vielä kasassa ja tiesin niiden toimivan. Moottoripaketit asensin paikalleen mutta jätin vielä ne irti ylimmästä liukukiskosta sillä kaikki lasit pitää säätää vielä keskenään ennen lopullista kiristystä.

Vent window assembly. Paketti on melkoisen monesta osasta koostuva ja hankala kasata.

Ovien tuuletusikkunat olivat ehdottomasti vaikeimmat ja aikaavievimmät asennettavat. Kasasin ja purin ne varmaankin parikymmentäkertaa ennenkuin kaikki tiivisteet olivat oikeinpäin, oikealla puolella ja mekaaninen avausmekanismi toimi. Mercurissahan nämä toimii ihan manuaalisesti kädellä avaamalla, mutta Caddyn halpismallikin toimii veivillä. Kalliimpi versio olisi sitten sähkökäyttöinen. Olin asentanut tuuletusikkunat ohuisiin kromikarmeihinsa korkkimatolla, mutta lopulta se ei pitänyt laseja paikallaan vaan mekanismi väänsi ne irti. Liimasin uuden millisen kumimaton suoraan lasiin parilla tipalla pikaliimaa ja laitoin pari tippaa myös karmin uraan. Nyt pysyy. Oven ikkunan pystykisko, johon on kiinnitetty kaksi erillistä karvakourua olivat kohtuulisen hankalat aluksi asentaa, sillä niiden mitat eivät oikein pitäneet kutiaan. Myös karmin yläreunaan tulevat kumiset stopparit oli ahtaammat kuin alkuperäiset ja tuohon kun lisätään uusittujen kromien aiheuttama materiaalin paksuuntuminen itse valuosassa, oltiin taas rälläkä kourassa ohentamassa paikkoja. Myös karvakourun yläreuna pitäisi mennä stopparin sisään, mutta uustuotantolistan yläpää oli varmaannkin tuplapaksuinen originaaliin verrattuna.. ja taas leikeltiin. Kun ensimmäinen paketti oli kasassa meni toinen kasaan varsin nätisti. Itse asennus oveen oli helppoa ja säädöt ovat hyvin yksinkertaiset.

Ovet painettuna väkisin kiinni. Nyt saa tiivisteet oleentua paikalleen.

Lopulta kyljet ovat enää oven isoja ikkuinoita vaille. Ne odottavatkin uutta kromilähetystä Puolasta, jossa tulee kunnostetut alakarmit. Ovien saaminen kiinni oli melko haastavaa mutta pienellä säädöllä nekin painuivat paikalleen. Siinähän saa nyt oleilla taas ensi kertaan.