3 vuotta odotellut kojelauta oli jo ottanut hieman uutta ruostetta pintaan. |
Soodaa oli vielä osissa enemmän kuin tarpeeksi. |
Kesän -13 kynnyksellä tympäännyin tallissa makaavaan kojelaudan alaosaan, joka oli soodapuhallettuna odotellut parempia aikoja tallin varastohuoneessa jo kolme vuotta. Ruoste kukkaa oli ehtinyt kertyä pintaan jo siinä määrin että aivan suoralta kädeltä ei tarvitsisi vielä maaliruiskua lähteä etsimään. Purin loputkin osat ja johdot irti ja päätin kokeilla ensin soodan pesua etikan avulla. Silmänräpäyksessä pellin pinta hapettuia aivan uskomattoman oudoksi heti etikkasumun saatuaan. Pesin koko roskan liuottimilla mutta pinnassa tapahtui ilmeisesti jonkinlainen kemiallinen reaktio, eikä tätä ruskeaa patina pintaa saanut irti kuin hiomalla.
Pesu etikalla poisti kyllä soodan, mutta hapetti pinnan aivan ihmeellisen väriseksi. |
Pieni alue säilynyttä alkuperäismaalia. Tämän värin nimi on Persian sand. |
Päätin ottaa osat jälleen kerran Lahteen mukaan ja veinkin sen samantien hiekkapuhallettavaksi uudelleen. Seuraavan päivänä sainkin hakea puhtaat osat takaisin. Tässä vaiheessa olikin mukava jatkaa maalauksen kanssa.
Hiekkapuhallettu osa on hieman parempi lähtökohta maalaukselle. |
Hiontaväri maalattuna. |
Värit päällä. Työpaikan maalamossa oli hyvä työskennellä. |
Hansikaslokeron kannen ja tuhkakuppien taustat maalasin valmiiksi sävytetyää Motipin sprayllä joiden valikoimasta oli helppoa etsiä mieleinen. Jokin aika sitten ruuvailinkin kojelaudan vihdoin paikalleen ja lopputulos näyttää melko hyvältä. Enää ei tarvitsekaan kuin hankkia RD-autolinelta se hemmetin kallis uusi päälinen.
Osien taustat maalattuna niihin kuuluvalla harmaalla. |
Kojelauta paikallaan. Parempia kuvia sitten myöhemmin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti