Hiljaa hyvä tulee

Jäähdytin runkoineen paikallaan.

Parina viikonloppuna olen ollut tallilla ihmettelemässä projektia, mutta mitään tajunnan räjäyttävää edistystä ei ole päässyt tapahtumaan. Lähinnä aika on kulunut jo edellisillä kerroilla aloitettujen toimenpiteiden loppuun viemisellä. Konehuoneeseen on asennettu nyt toistamiseen kunnostettu jäähdytin, lämpötila-anturi, joka osoittautui kolmannella kerralla vihdoin oikeaksi ja alipaine liitin imusarjaan. Sähköjä on vedetty sinne tänne, mutta oikeastaan vain takaluukkuun tulevat johdonpätkät ovat lopullisilla paikoillaan.

Syylärin letkutkin saivat viimein leimat kylkeen.

Orkkis bensaletkussa oli GAS teksit joten pitihän ne tähänkin saada.

Lämmityslaitteen vaijerien suhteen sotasuunnitelma oli valmistaa vaijerit ensin itse. Heti alkumetreillä tuli lunta tupaan kun huomasin alkuperäisten vaijerien kadonneen ja todennäköistä on että ne löysivätkin tiensä viime kesän tallin siivouksessa kaatopaikalle. Eipä siinä että olisin niitä käyttänyt kun eivät liikkuneet, mutta olisin sentään voinut mitata ne ennen poisheittoa. Yritin kovasti selvittää vaijerien pituuksia ja kolmen eri harrastajan avustuksella sain jotakuinkin oikeanlaisia mittoja selvitetyksi. Ostin 1.5mm vahvaa rosterilankaa jonka piti toimia itse vaijerina ja Biltemasta polkupyörän vaijerin kuoria suojiksi. Vaijerin lenkkien taivutus tuntuikin heti alussa vähän liian helpolta, ja totuus paljastui viimein silloin kun vaijeria sai väännellä mihin asentoon tahansa ilman minkäänlaista pelkoa palautumisesta. Jousilankaahan tässä olisi pitänyt käyttää, mutta lopulta meni herne nenään ja tilasin jenkeistä suoraan valmiin sarjan. Jostain syystä tämäkin tuote tuntui piiloutuneen kiven alle, sillä muutama vuosi sitten näitä oli ihan ebayssä myynnissä ja nyt löysin ainoastaan yhden yrityksen joka sarjaa myi. Sopuhintainen setti matkasi kohti pohjolaa ja tuli perille alkuvuodesta. Asennus sujui todella helposti sillä vaijerit olivat jopa oikean mittaisia.

Uudet laadukkaat vaijerit perillä. Näissä vaijereissa kuoren ja itse vaijerin välissä on nylon suoja joten ne eivät hapetu niin pahasti kuin vanhat.

Irto-osiakin on pikkuhiljaa alkanut asentua autoon ja ensimmäiseksi asentelin takavalojen tuutit kiinni. Onneksi olin aikanaan ostanut myös nämä kiinnikkeet uutena joten niiden kanssa ei tarvinnut tapella. Samaan syssyyn asentui takaluukun leveä rosterilista, joka oli suoristettu ja kiillotettu aiemmin. Takaluukun lukkomekanismi oli yllättäen vajaatoiminen joten uusi vastaava "Chevellen" osana myyty lähti tilaukseen ebaysta. Paljon pikkunippeliä on tullut hankittua että kaikki letkut ja johdot saadaan kiinni oikein ja tulevana viikonloppuna onkin tarkoitus asentaa sähköt kokonaisuudessaan paikalleen. Kauan odotettu paketti Rubber the right waylta saapui pitäen sisällään oikeastaan kaikki tarvittavat korin tiivisteet joten luvassa on lasien asentamista. Kävihän se verhoilijakin tutkimassa autoa, ja sovimme aloittavamme työt keväällä ovipahveista ja kattoverhoilusta. Verhoilusta ja sen tekijästä sitten lisää juttua kun ollaan siinä vaiheessa.

Tuutit paikallaan ja takavalojen johdotkin vedetty

Siiven päälisten rosterilistat paikallaan.

Lopuksi vähän silmäkarkkia kun merkit ovat paikallaan.

Kiinnikkeiden työstöä

Jousiterästä kiinnikkeiden tekoon.

Moni varmaan tietää ne metalliset pannat, joilla trukkilavakaulukset sidotaan kiinni. Jos ei muuta niin helkkarin ärsyttäviä ne ainakin on kun ne pongahtelee roskiksesta sen seitsemänsataa kertaa ennenkuin lopulta pysyvät paikallaan. Positiivinen asia on kuitenkin se että niistä saa tehtyä helposti hyvin toimivia jousikiinnikkeitä. Materiaali on juuri tarpeeksi löysää että sitä voi taivutella tiukallekkin ärrälle, kun taas jousiteräs murtuu kohtuullisen helposti. Todellisuudessahan kiinnikkeet pitäisi varmaan tehdä jostain erikoisteräslaadusta ja karkaista sitten jäykkyyden saavuttamiseksi.

Alkuperäisistä kiinnikkeistä oli jäljellä vain hapero muisto.

Viisysissä on rosteriset listat takasivuikkunan ulkopuolella. Näihin listoihin on kiinnitetty mohairnauha joka ehkä paikallisesta askarteluliikkeestä löytyy nimellä samettinauha. Nauha puhdistaa lasia sen liikkuessa edestakaisin ja estää lian yms. pääsemistä koteloihin. Kyseiset rosterilistat ovat kiinnitetty ruuveilla ohjaamon sisäpuolelta, mutta pystyasennossa niitä pitää kiinni kolme jousikiinnikettä. Caddyyn on saatavilla, tai ainakin on ollut saatavilla kohtuullisen hyvin kaikenlaisia kiinnikkeitä, mutta jostain syystä juuri näitä ei ole myynnissä. Omistakin jäi jäljelle ainoastaan yksi kappale kun listoja irroitettiin, muiden varistessa tallin lattialle.



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
 

Tätä ainuttakaan kiinnikettä ei kyllä tänäpäivänä ole tallessa, mutta olin kuitenkin onneksi kuvannut sen. Kuvan avulla pähkäilin osan "noin" mitat ja tein siitä työkuvan. Kuvan oli tarkoitus toimia ohjeena jousia valmistavalle yritykselle, mutta melko hapokas tarjous 40€/ kiinnike kannusti ottamaan osat itse työn alle.

Melkoisen karua heftailua mutta ottivat sen verran kiinni kuin on tarpeen.

Hieman maalia päälle ja asennus.

Leikkasin ensin karkaistusta teräslevystä soiron, jota lähdin taivuttelemaan, mutta tavara katkesi oikeastaan samantien kun siihen kanttasi jyrkkiä mutkia. Muutaman muut materiaalikokeilun jälkeen bongasin työmaalla juuri noita lavansidonta pantoja ja päätin kokeilla niitä. Itseasiassa minulla ei ole minkäänlaista aavistusta mitä tuo kyseinen materiaali edes on. Taivuttelin kiinnikkeet suurinpiirtein mittojen mukaisiksi ruuvipenkin avulla ja porasin niihin kiinnitysreijät. Hitsasin tämän jälkeen 5mm ruuvit kiinnikkeisiin parilla heftillä, että nyt suurinpiirtein pysyisivät paikallaan. Tässävaiheessa ei ollut mitään hajua toimivuudesta eikä myöskään siitä olivatko osat oikean kokoiset. Tallilla ruuvailin kiinnikkeet paikalleen ja toivoin parasta. Yllätykseksi osat toimivat aivan täydellisesti ja napsahtivat lujasti rosterilistaan kiinni, joskus siis näinkinpäin. Työkuvaa saa vapaasti kopioida jos joku näkee tarpeelliseksi väsätä uudet kiinnikkeet.

Toimii!

Sähköt

Korpuiksi kovettunutta johtoviidakkoa purkuhetkellä.

Irroitellessani sähköjohtoja autosta vuosia sitten, tuli hyvin selväksi että ne olivat nähneet parhaat päivänsä. Johdot olivat kovettuneet asentoonsa ja kun niitä väänsi alkoi muovikuori paukkua hapettuneen kuparilangan päällä. Tällaisten johtojen laittaminen autoon olisi tietenkin ollut järjetöntä ja suorastaan varma paloturvallisuus riski. Selvittelin aikani johtojen saatavuutta ja löysinkin pienen metsästämisen jälkeen American autowire nimisen yrityksen. Kysein firma myi täysin uutta, alkuperäistä sarjaa ihan kohtuulliseen hintaan, mutta omasta sarjasta olisi joutunut lähettämään Amerikan pojille sulakerasian ja muutamia muita komponentteja. Ja olisihan se hintakin kohonnut sitten lopulta melko jäätäväksi lähetyskulujen ja tulli/alv osuuden jälkeen. Tässä projektissa kun nyt tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon itse ja vähän sillä periaatteella että virheetöntä jälkeä järkihintaan tuli mieleeni aluksi sysätä johtokasa sähköinssinä toimivalle kaverille. Olin itse ihemetellyt johtoja jo tovin ja todennut että eipä taitaisi mielenkiinto riittää moiseen näpertelyyn. Sen verran sitä piuhaa jo on tungettu tämänkin ikäiseen autoon. No eipä siinä nyt kovin kauaa mennyt kun kaverikin löi hanskat tiskiin oman aikansa ollessa kortilla, joten piuhakasa jäi odottamaan parempia aikoja.

Johtosarjat levitettiin vanerilevyille ja niitattiin kiinni. Näin niiden yllä on mahdollista mitoittaa uudet johdot.

Ja sarjojahan riitti melkoisesti.

Aloitettuani nykyisessä työpaikassani 2011 sain nopeasti selville että eräs yhteistyökumppani tekee johtosarjoja ja muuta alinhankintaa työpaikalleni. Päätin kokeilla sitten kepillä jäätä ja tarjosin projektia Sapin Oy:n Mikalle. Mika halusi hetken tuumata asiaa ja otti hieman myöhemmin yhteyttä että projekti saattaisi ehkä kiinnostaa. Joskus -12 keväällä kävin viemässä hilut Mikalle ja projekti saatiin käyntiin. Varsinaista kiirettä ei pidetty puolin eikä toisin, eikä sille ollut mitään syytäkään kun auto oli kauttaaltaan vielä puolitiessä. Sovimme Mikan kanssa että alkuperäisistä johdoista käytettäisiin kaikki hyväkuntoiset liittimet ja kaikki rele ja sulakeboksit. Sovimme että noudan liittimiä kunnostettavaksi kunhan osat saadaan ensin merkittyä ja dokumentoitua. Jotkin liittimet käytettiin sellaisinaan ja toiset lasikuulapuhallettiin ja sinkattiin. Jotkin liittimet korvattiin uusilla vastaavilla, joita oli kohtuullisen helposti saatavilla. Kysyin projektin aikana myös American autowiresiltä pelkkää liitinpakettia, mutta he eivät olleet halukkaita myymään irto-osia.

Alkuperäiskuntoinen sulakeboksi oli melko pahasti hapettunut. Osa lasikuulapuhallettiin ja sinkattiin.

Syksyn lähestyessä 2013 Mika ilmoitti johtojen olevan valmiit ja sainkin haettua ne jopa Joulukuussa -13. Allekirjoittanut on varsin tyytyväinen palveluun ja sähkösarja vaikuttaa varsin hyvälaatuiselta vaikkakin vanhoja liittimiä jouduttiin pakon edessä käyttämään. Pääasia on että johdot ovat nyt tuoreita ja säilyvät varmaankin seuraavat 50 vuotta ellei kauemmin, sillä hylättynä Californian auringon paahteessa ei tämä auto tule enää olemaan.

Uudet ja siistit johtosarjat odottamassa paluuta autoon.