Uutta paitaa!

Uutta kuvitusta ja samalla T-paitaa tuli suunniteltua tuossa viime kesänä. Ei ole juuri ehtinyt näiden grafiikoiden kanssa tunaroida, mutta ehkäpä tässä keväällä saadaan lisää paitamalleja. Jos alustavaa kiinnostusta paitoihin löytyy niin ota yhteyttä garagefiftynine@gmail.com tai jätä kommentti alle. Mikäli kiinnostusta löytyy tarpeeksi niin teetän kerralla isomman erän.

Vee merkkien entisöinti

Jotkut osat tahtovat olla uustuotantona taikka sitten hyvinsäilyneinä aluperäisosina aivan tolkuttoman kalliita. Joskus sitä vaan tuntuu että on oltava toinen tapa saada se virheetön lopputulos jonkun osan kohdalla, kuin maksaa siitä itseään kipeäksi ainakin kun sitä rahanmenoa tällaisissa projekteissa tuntuu olevan jo muutenkin tarpeeksi. Hyvä esimerkki on konepeltiin ja takaluukkuun tulevat Vee-merkit. Nämä koristemerkit kun maksavat uutena yhteensä 200-400e riippuen kuntoluokituksesta ja mitä kautta ne saa hankittua. Alkuperäiset osat olivat mielestäni kohtuullisesti säilyneet alumiiniosiksi, joten tuntui myös haaskaukselta olla edes yrittämättä kunnostaa niitä. Ongelmaksi muodostui se että kummankin merkin kaikki kahdeksan kiinnitystappia olivat katkenneet irrottaessa. Alkuperäinen elaksointi oli kulunut ja pinta melko raihnainen. Osat olivat kuitenkin ulkoisesti ehjät ja muodossaan. Aivan ensimmäiseksi tarjosin osia hitsattavaksi erääseen ansioituneeseen alumiininkorjaukseen erikoistuneeseen pajaan, mutta näin ohuen ja heikkolaatuisen kappaleen hitsaaminen muodostui tälläkertaa mahdottomaksi. Uusien tappien kiinnitys olisi siis ratkaistava muulla tavoin.

Ensitöikseni otin käteen yleistyökalun eli rälläkän ja sipaisin kaikki vanhojen tappien tyngät pois. Sen jälkeen porasin 3mm läpireijät tappien kohtiin ja tein niihin 4mm ruuville kierteet.

Liimasin ruuvit kiinni pikaliimalla sillä tuollainen 1.5mm alumiinipelti ei oikei pidättele mitään. ruuvien asennuksessa haastavinta oli miettiä mihin suuntaan ne pitää sojottaa kun asennuspinta ei ole suora.

Katkaisin lopuksi kannat ja hion tapit pinnan tasalle rälläkällä. Tässä työvaiheessa piti olla erityisen tarkka että hio tappia eikä ympärillä olevaa pehmeää alumiinia.

Tällainen konstruktio ei ole kovin pitkäikäinen sillä materiaali on edelleen ohutta. Sen vuoksi halusin tukevoittaa tapin kiinnitystä sisäpuolelta valamalla sinne muutaman millin kerroksen hartsia. Tappien kohdalta vahvistin kiinnitystä vielä pienillä lasikuitumaton paloilla.

Hioin lopuksi kaikki ylimääräiset hapsut pois ja tasoitin ulkopuoliset pinnat kertaalleen. Seuraavaksi kittasin osat tavanomaisella muovikitillä yli ja loppu onkin pohjatöitä. Pohjien teon jälkeen pintaan ruiskutettiin kolmisen kerrosta mustaa DeBeerin hiontaväriä.

Vesihionta tehtiin seuraavaksi 600-800-1000-1200-1500 papereilla erittäin varovasti että maali ei menisi mistään puhki asti. Kuivuttuaan pakkasin osat huolellisesti ja lähetin metalloitavaksi. Yksi syy tähän tee-se-itse kunnostukseen oli jokin outo halu saada osista kullatut. Viisysiin saatavilla olevat uuden merkit ovat kromattuja ja alkuperäiset ovat kiiltoanodisoitua alumiinia, joten kullattuja ei ole eikä ole ollut saatavilla ainakaan ilman erikoistilausta.

Reilun parin viikon kuluttua posti toi paketin jonka sisältöön allekirjoittanut oli enemmän kuin tyytyväinen. Pohjien teko oli tälläkertaa onnistunut eikä pinnassa ollut sanomista. Kaikenlisäksi sain kuin sainkin alkuperäiset osat pelastettua ja vieläpä pienellä kustomtatsilla höystettynä.

Edistystä ja osien valmistusta

Vaikka auton entisöinnin paras vaihe on juuri nyt meneillään, on kasaaminen välissä melko turhauttavaa. Mikäli kaikki menisi niinkuin elokuvissa löytyisivät kaikki osat samantien ja niiden kunnossa ei olisi moittimista. Turhautuminen iskee siinä vaiheessa kun seuraavaksi asennusvaiheessa oleva osa ei olekaan priima ja vaatii uuden kunnostuksen. Hyvänä esimerkkinä kertaalleenn kunnostettu syyläri joka oli säilytyksessä ilmeisesti saanut vähän kipeää ja vaati reikien paikkausta. Vielä enemmän harmittaa kun osaa ei löydy ollenkaan ja yleensä se sattuu olemaan vielä sellainen ettei uutta ole saatavissa. Samaan aikaan tietenkin täytyy pitää silmät auki mitä uustuotanto-osaa on saatavilla ja puntaroida kannattaakö jäljellä olevista osista kaikkia entisöidä vai ostaa suoraan uusia.
Pääasiassa tallissa on kuitenkin mukavaa ja projekti edistyy kohtuullisen mukavasti. Viimeisimmät tallikerrat ovat koostuneet lähinnä pienten osakokonaisuuksien asennuksesta, joten ulkopuolisesta näyttää että suuria muutoksia ei välttämättä ole tapahtunut.

Paketillinen tulpanjohtoja odottaa vielä asennusta.

Konehuoneessa alkaa olla kohta valmista ensimmäistä käynnistystä varten. Kasaamista hieman hidasti mm. öljynsuodattimen putkiston asennus, sillä originaaleja messinkiliittimiä puuttui ja osa oli viallisia. Autossa oli minulle saapuessaan lisäöljynsuodatin joka oli kytketty rinnan alkuperäisen kanssa. Nyt kokoonpano on täysin alkuperäinen ja aftermarket hilut on heitetty romukoppaan. Uusia liittimiä löytyi onneksi Nippelit.fi Tepolta, jonka varaosat ovat tuoneet helpotuksen moneen muuhunkin avuntarpeeseen. Alkuperäisyys on asia mitä haluan vaalia komponenttien osalta ja se on aiheuttanut hieman lisätyötä oikeiden komponenttien löytämiseksi. mm. Kaikki konehuoneen letkujen klemmarit ovat alkuperäisiä tornimallisia tai itsekiristyviä lankamalleja.
Vähäkyröläinen Cadillac harrastaja Derick ja kurikkalainen kollega Kari ovat olleet suurena apuna kasaamisessa kun oma dokumentointi on jäänyt tekemättä.

Työkuva selventää huomattaasti millaisen kikkareen sitä pitää tehdä.

Joitakin osia on joutunut tekemään kokonaan itse, koska uusia tai edes käytettyjä ei ole ollut saatavilla. Ebayn ongelma onkin että edullisten, pienten komponenttien listaus ei ole kannattavaa joten niitä ei juurikaan näy myynnissä. Lisää ärsyttävyyttä asiaan tuo se kun pääkoppa sanoo että aivan varmasti kyseinen osa on olemassa mutta missä? Yksi tällainen osa oli kaasuttimen laipan ja kaasuvivun väliin tuleva adapteri joka on käytännössä nopan muotoinen  nelio palikka josta lähtee kiinnitystappi. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin sorvata aihiot ja jyrsiä ne muotoonsa. Valmiit osat keltapassivoitiin. Nopeasta toiminnasta kiitos jälleen Lahden sähkösinkitykselle.

Suuri vaiva pienen osan vuoksi.

Adapterit hiekkapuhallettiin vielä ennen keltapassivointia.

Valmiit osat odottavat asennusta. Toisen tein varalle.

Marteliuksen Standardimallinen pakoputkisto asentui paikalleen yllättävän kivuttomasti alkuperäisiin kiinnikkeisiin. Hieman lyhyempi keskivaimennin vaati yhden ylimääräisen klemmarin per puoli, mutta muuten kaikki istui tehdastyylisesti. Uusi heat riser löytyi jenkkilästä ja se sai päälleen Por15 manifold greyn. Heat risereiden hinnassa on melkoisestí vaihtelua sillä samaa osaa myydään 25€-200€ haarukalla. Tämäkin komponentti oli tarkoitettu 65- Caddyyn, mutta osa on täysin sama kuin vanhemmissakin. Hinta vain "oem" osana myytäviin Cadillac osamyyjien tuotteisiin on hieman edullisempi.

Sekasotku lattialla on Marteliuksen uusi standardiputkisto. Hyvälaatuinen setti asentui kivuttomasti.

Kaikki alkuperäiset kiinnikkeet toimivat mainiosti.

Ovet joutui vielä irrottamaan koska saranat oli jääneet maalamatta korinväriin. Saranat saivat uuden värin päälleen työpaikalla. Ovet sovitettiin Petri-veljen kanssa niin tarkasti kuin suinkin mahdollista. 4 tunnin ahertamisen jälkeen kumpikin ovi istuu suorassa ja raot ovat samat joka reunalla. Komeuden kruunasi uustuotantoa olevat uudet ovenkahvat.

Ovet vihdoin jiirissä.

Alkuperäiset lukkoosat olivat todella hyvässä kunnossa.