Westcoast MotorShow 2016

Kuluneen vuoden Westcoast Motor Show oli Garage59 poppoolle toinen laatuaan. Edellisvuonnahan Vaasassa osallistuttiin Cadillacilla kyseiseen tapahtumaan. Tapahtuma on hyvin järjestetty ja henkilökunta on mukavaa ja auttavat parhaansa mukaan. Tänä vuonna osallistumispyyntö tuli Näyttelyjärjestäjän puolelta ja mukaan haluttiin ottaa Mercury. Mercury ei juuri näyttelyesiintymisiä olekaan tehnyt sitten kevään 2011, jolloin se osallistui Lapualla järjestettyyn Gasoline motor showhun. Mercury nyt ei sinänsä olekaan mikään näyttely auto vaan perussiisti reissureki, jolla uskaltaa lähteä millaisen porukan kanssa vaan liikenteeseen. Kolhuja ja jälkiä on riittämiin, joten pienet töksähdyket eivät maailmaa kaada, kuin taas voisi käydä Cadillacin kanssa.

Mercury meikattiin niin hyvin kuin voitiin ja auto vietiin iltamyöhään Botniahallille. Pitkän päivän päätteeksi isän ylpeydenaihe koreili Cadillacilta lainattujen valojen keilassa puoliltaöin. Alusta asti oli selvää, ettei auto mitenkään voisi olla palkittujen listalla, joten viikonlopun aikana tuli melko vähän vietettyä aikaa itse näyttelyssä. Menihän se toki näinkin, tuli haalittua osia käynnissä olleeseen projektiin ja kierreltyä vähän muutenkin Pohjanmaalla, tällä kertaa ilman kiirusta. Hienoja autoja toki oli jälleen haalittu varsinkin Ruotsin puolelta näyttelyyn, ja varmasti palkinnon saivat ne ansainneet omistajat. Kiitoksia taas Vaasaan, ehkä näemme jonkun muun projektin kanssa myöhemmin.

Eldordo Biarrizz vuodelta -60. Olisi sitä ollut edullisempiakin lähtökohtia tuunattavaksi.

Varmasti viikonlopun kuvatuin laite. Todell hienosti entisöity Chrysler.

Ruotsalaista rodiosaamista.

Leifin upea Trans Am.

Jälleen kohti uusia seikkailuja!

Pikameikki Mercurylle

Syskyn viimeisen Seinäjoen cruisingin jälkeen Mercury pääsi kasvohoitoon.

Mercuryllä ei ole osallistuttu mihinkään näyttelyyn sitten 2011 Lapuan Gasolinen. Auto sen sijaan on nähnyt maantieta kohtuullisesti ja ylläpito on hoitunut lähilla pesulla ja vahauksella ilman suurempaa hinkkausta. Hieman käytön jälkiä alkoi siis näkyä, vaikka korin maalipinta nyt on ollut jo Jenkeistä asti rupuinen.

Naputtelin lommon suoremmaksi ja kittasin pienet virheet piiloon.

Päälle epoksia.

Erään talvikauden muualla säilytyksen aikana ilmestynyt lommo takalonkassa aiheutti ahdistusta lähinnä allekirjoittaneelle, joten sille piti tehdä pieni oikaisu ja paikkamaalaus. Värisävyä ei ole tiedossa, eikä se ole 100% sama kuin auton alkuperäinen, vaikka turkoosi sekin on. Jokusen hetken Seinäjoen Autoartan miesten kanssa etsimme sopivaa sävyä ja lopulta löytyi lähes täydellinen väri. Samalla etsin myös korjaussävyn penkkien vinyyleitä varten, joista oli varsinkin tereistä lähtenyt väri melko pahasti. Myös valkoiseen kattoon tarvittiin pientä paikkausta.

Väri ja lakka häivytettynä.



Suht ok jälki. Olisi ehkä pitänyt lakata koko paneeli yli kuitenkin.

Takalonkan peukalon kokoisen lommon naputtelin vasaralla suoraksi ja kittasin lopuksi tasaiseksi. Hioin aluetta vähän reilummin ja vedin päälle epoksia. Ehjän maalipinnan kiillotin koneella ja 3M tahnalla ennen maalausta sumurajan häivyttämistä varten. Seuraavana vuorossa oli vesihionta ja massa häivytettiin noin 30 cm päähän takapuskurista. Lakka häivytettiin vielä noin 15cm kauemmaksi, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lakata koko lonkka yli niin ei olisi jäänyt minkäänlaista rajaa. Itse värimassan sävyeroa ei näe, mutta lakan häivytyskohta hieman peilaa. Lakka oli muutenkin haastava sillä autoa ei ole lakattu täyskiiltävällä lakalla Jenkkilän ylimaalauksen yhteydessä. Otin 50% matta-aineella olevaa kirkaslakkaa, mutta lopulta vielä sekoitin 50/50 täyskiiltävää sekaan eli kiiltoaste oli näin ollen 75%, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi.

Korjausmaalaukset jatkuivat katossa jonka edelliset korjausyritelmät hinkkasin tinnerillä ja muovilastalla pois ja maalasin kynäruiskulla viat piiloon. Sisustassa teippasin penkkien kangasosat piiloon ja tein perusteellisen rasvapesun penkkien vinyyleille. sen jälkeen teippasin loput alueen piiloon jotka eivät tarvinneet korjausta. terenauhojen maalaus hoitui mukavasti jälleen kynäruiskulla ja sävy oli kyllä ihan 1:1 alkuperäisen kanssa. Käytin vinyylin korjaukseen pelkää massaa, jossa on pieni määrä lakan kovetetta. Näin pinnasta tulee ohut eikä se peitä nahkamartiota.

Myös ehkä sadannen kerran irronnut pyyhkimien vaijeri sai kaivattua huomiota. Koko järjestelmän purkamisen ja herkistämisen jälkeen alkoi taas toimia kuten pitää.

Seuraavana päivänä olikin sitten myllytyksen vuoro. Tässä parin vuoden aikana olen hieman uskaltanut jo itsekkin tarttua kiillotuskoneen varteen. Pienillä muutoksilla halvoistakin koneista tulee käyttökelpoisia. Hyvä talla, ja hyvät laikat ovat melkeinpä konetta tärkeämpiä. Myllytyksen hoidin 3M:n hyväksi havaituilla tuotteilla. Leikkaava vihreä tahna vihreällä vaahtomuovilaikalla hioo naarmun melko tehokkaasti, mutta on toki hieman työläs ja tarkkana saa olla ettei tee tuhoa maalipinnalle. Hienompaan kiillotukseen tarkoitettu keltainen tahna ja keltainen kenno/vaahtolaikka on erittäin mukava käyttää ja antavat todella hyvän viimeistelyn. Hologrammien poistoon olisi vielä sininen sarja, mutta sellaista itsellä ei ollut tähän hätään. Pintaan vedin Soft99 Fusson joka on erittäin hyvä kova vaha.

2-step myllytys ja päälle Fusso.

Pinnan viimeistelyn jälkeen sisustalle tehtiin vielä pesu ja viimeistely ja Mercury oli valmis toiseen näyttelyynsä.