Apulaitteiden asennusta ja yleistä kasaamista

Kahdella viime pohjanmaan reissulla olen vihdoin pääsyt kasaamaan autoa. Tässä vaiheessa se kova työ alkaa vihdoin palkita tekijäänsä ja kokonaisuudet asentuvat paikalleen melkein itsestään. Tai no, ei nyt ihan itsestään sillä melkein joka osan kohdalla jokin ruuvi tai kiinnike on kateissa. Tilannetta ei helpota se että tallissa on tällähetkellä veljen autoprojekti levällään myöhästyneen maalauksen vuoksi, joten tavaraa riittää. Siinä saattaa pariin otteeseen tulla maininneeksi muutaman voimasanan kun osat löytyy viiden tunnin metsästämisen jälkeen toisen auton osalaatikon pohjalta. Pääasia tietenkin että löytyy, mutta viikonlopusta alkaa tunnit loppua kun puolet ajasta menee osien etsiskelyyn.

Nykyajan entisöintiä perinteisin menetelmin.

Tiiisteiden istuvuus oli mitä parhain. Olihan ne itse tehty.

Paksu tiiviste painui hyvin kasaan myös lämmityslaitteen alle.

Kaikki tulipellin kierrereijät käytiin kierretapin kanssa läpi ettei nyt enää katkottaisi yhtään pultteja.

Onneksi  tätäkin touhua voi hieman ennakoida täältä Lahdesta käsin sillä joitakin osia voi valmistaa täälläkin. Muutama viikko takaperin on työn alle tulipellin tiivisteet, eli käytännössä lämmityslaitteen kennon ja puhaltimen paksun vaahtomuovitiivisteet. Ihme kyllä en edes löytänyt tähän non A/C malliin omia tiivistesarjojaan edes jenkeistä. Ilmastoituun kyllä löytyy ja käytännössä jotkut niistä ovat hyödynnettävissä tähänkin malliin. Toinen veli Juha toi osat mukanaan vieraskäynnillä Lahteen ja piirsin osien muodot paperille. Paperille mallatun tiivisteen skannasin koneelle ja piirsin linjat puhtaaksi CAD ohjelmalla. Muutama testitulostus ja kuvat lähti takaisin pohjanmaalle Etrasta ostetun tiivistemateriaalin kanssa. Tiivisteet leikattiin vesileikkurilla muotoonsa ja saattoipa niitä muutama ylimääräinenkin tulla. Näiden avulla saatiin koko paketti hyvin tiivistettyä ilman liiman kanssa sotkemista.

Pulveria kovettavan pikamallitulostimen pedin alta löytyy tulostettu kappale.

Tuollaiset sieltä sitten löytyi. Ei muutakuin kovetin pintaan ja testailemaan.

Toinen etähomma oli lämmityslaitteen letkut. Letkut ovat viisysissä alkuperäisesti tiilenpunaiset. Tiedon oikeellisuudesta ollaan vähän montaa mieltä. Joidenkin mielestä aidot ovat mustat ja punaiset ovat dealerin vaihtamat tai tarvikeversiot, mutta useilta Suomalaisilta harrastajilta kysyessäni vastaus mikä on alkuperäinen on juurikin ollut tuo tiilenpunainen. Ajatusta puoltaa se että tämä yksilöhän on jäänyt ajosta pois jo kahdeksan vuoden iässä, joten väittäisin että jos letkut on vaihdettu on se tapahtunut jo uutena. Oli niin tai näin tässä yksilössä oli minulle tullessaan punaiset letkut ja niin tulee olemaan jatkossakin, olivat ne nyt sitten aidot tai ei.

EPDM letkuista piti poistaa alkuperäiset painatukset jarrukliinerillä.

Kaapista löytyi sopivasti 1-shotin valkoista maali,a joten sillä sitten leimaa pintaan.

Hienosti toimii.

Näissä letkuissa ei myöskään pitäisikään olla GM-leimaa, vaikka jotkut niin väittävätkin tuola lätäkön toisella puolella. Kuitenkin halusin niihin ne leimat että letkut näyttäisivät autenttisemmalta. Leimasimia on hieman hankala tehdä käsityönä joten nappasin muutaman GM-leima logon netistä ja tein niiden pohjalta 3D mallit. Työmaalla sattuu olemaan 3D printteri, joten tulostin leimasimet sillä. Vaikka leimasin on kovaa materiaalia se toimii hienosti pehmeään kumiin painettaessa. Samalla kerralla tein leimat lämmityslaitteen letkuille, jäähdyttimen letkuille ja bensaletkuille.

Standard motor productsin Blue strike sarjan kansi ei oikein sopinut entisöinti laitteeseen, joten se sai päälleen mustan värin ja kirkkaan lakkakerroksen.

Virranjakajan kannen olin tilannut myöskin väärän värisenä sillä nettisivuilla ollut kuva mustasta hatusta ei pitänyt paikkaansa. Halusin kuitenkin että kannessa olisi kupariset kontaktipinnat alumiinisten sijaan, joten päätin maalata hatun. Maalauksestakin ollaan montaa mieltä, mutta jos nyt ei metallihohtoisilla mene maalailemaan niin pitäisi toimia..ehkä. Viime viikolla saapuikin sopivasti PerTronixin Flamethrowersit Stock-lookilla, joten pian pitäisi kipinän virrata.

Kaikenlaista pikkusälää on tulossa että saadaan kone kokonaan kasaan. On torniklemmaria, messinkiliitintä, lähtöjä, tulppia yms. Melkeinpä sitä järjestään joku juttu jää kesken kun jokin pieni osa puuttuu. Työn alla on jälleen vähän vaihtoehtoista entisöintimatskua kun hermo suorastaan palaa järjettömiin uustuotanto-osien hintoihin. Stay tuned!

Tekniikan asennus

Kone vihdoinkin tarkistettu ja laatikko valmiina asennusta varten.

Moottorin kasaamisen jälkeen tuli työkaverin kanssa puheeksi että jako olisi hyvä tarkistaa heittokellon ja astelevyn avulla vielä kertaalleen ennenkuin se lasketaan lopullisille sijoilleen. Hieman vajaa vuosi siihen taisi mennä että sanoista ryhdyttiin viimein tekoihin. Toki aikataulujen sovittelu ja 400km matka koneen tsekkauksen vuoksi tuntui vähän nihkeältä. Lopulta eräs tiistaipäivä lähdimme työreissulle pohjanmaalle ja poikkesimme ennen seuraavan päivän varsinaista työasiaa kotopuolessa n. 10 tunnin tallivierailulla. Jäihän sitä aikaa nukkuakkin ruhtinaalliset 3-tuntia!

Kyseinen spacer meinasi torpata koko tekniikan asennuksen, mutta ihmeen kaupalla prikka löytyi vanhojen moottoriosien joukosta.

Moottori tarkistettiin edellä mainittujen apulaitteiden avulla ja jako oli todellakin kohdallaan ja Hiomopalvelu oli tehnyt hyvää työtä. Samalla säädettiin sytytys kohdilleen, että ensimmäisessä starttauksessa olisi edes jotakin säädöissään. Tarkistuksen jälkeen öljypohja ruuvattiin vihdoin takaisin kiinni ja kone oli viimeinkin valmis. Päätimme asentaa vaihdelaatikon suoraan koneen perään tässä vaiheessa ja tiputtaa koko paketin samantien keulille. Shop manualista tarkastaessamme asennuksen vaiheita huomasimme että vaihdelaatikon ja moottorin ohjurin väliin tulee spaceri, josta minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa saati sitten hajua mistä moinen saattaisi löytyä ja oliko sitä edes olemassa. Melkein jo saimme heittää hommat sikseen, mutta koitin kuitenkin katsoa koneistamosta tulleista laatikoista mitä rojua niissä oli. Ensimmäinen prikka ei natsannut, mutta kuin ihmeen kaupalla toinen läpyskä osoittautui juuri oikeaksi. Tuuria oli siis matkassa ja saimme kuin saimmekin paketin kasaan. Suurin aika meni oikeiden tai käypien pulttien etsimiseen mm. uusien moottorin kumityynyjen asennusta varten. Sinkityksessä aikanaan sekoittuneet pultit ovat pienimuotoinen ongelma ja ruuvien käyttö menee kuvista tarkastamalla tai perstuntumalla.

 

Hissukseen hivutimme tekniikkapakettia juuri maalatun auton syvyyksiin ja maltti oli todellakin valttia. Kaikki meni yllättävänkin kivuttomasti ja osat asettuivat nätisti paikalleen aina kardaania myöten. Varsin onnitunut työreissu siis kaikin puolin.

 

Antti M ohjaamassa konetta varovasti paikalleen ettei uuteen maalipintaan saada heti kolhuja.

Seuraavaksi alkaakin sitten varsin mukava vaihe kun tavaraa saa iskeä paikalleen ihan bolt on periaatteella. Ehkäpä tätä vielä yritetään käynnistellä tämän vuoden puolella, ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin!

 

Tästä on hyvä jatkaa!