Kohtalokkaat kromit

Lokakuussa 2012 sain soiton Hessulta koskien kromaamista Puolassa. Täytyy sanoa etten ollut aivan varautunut siihen että soitto koski kromaamon omistajan Adamin kuolemaa. Taitava pintakäsittelijä oli menehtynyt oman harrastuksensa parissa juuri paria viikkoa aiemmin. Yrityksestä oli tullut suru-uutiset sähköpostina kaikille postituslistassa olleille henkilöille, mutta jostain syystä itse oli jäänyt välistä. Viestissä ilmoitettiin myös ettei kromaamo jatka toimintaansa sillä paras tietotaito lähti Adamin matkaan. Tapaus oli aikamoinen takaisku jälleen kyseisten kromiosien suhteen sillä nyt ne palautuisivat jälleen kotiin tekemättöminä, jos siis palautuisivat. Päätin antaa Puolan ihmisille omalta osaltani hieman suruaikaa ennenkuin alan kysellä osien perään. Niinpä vasta joulukuussa otin yhteyttä Wittmanneihin ja aloin järjestämään osia jälleen takaisin kotiin.

Vaikka yhteydenpito alussa oli kiittettävää ja kaikki kiitos siitä apuna toimineelle Sebastianille, alkoi osien palauttaminen kuitenkin venyä ja yhteydenottoihin ei enää vastattu. Hieman jo alkoi jännittämään ovatko osat nyt menetetty sillä mitään ei kuulu eikä mitään tietoa ole ovatko osat edes otettu vieläkään työn alle. Lopuksi kullanarvoinen vinkki tuli Cadillac clubin foorumin kirjoittajalta jolta sain yhteystiedot Kuehne + Nagel- nimiseen kuljetusfirmaan. Olin yrittänyt osia jo omatoimisesti omien kontaktieni kautta saada Suomeen tuloksetta kolmen kuukauden ajan. Otettuani yhteyttä Kuehneen he laittoivat oman Puolankielen taitoisen miehensä asialle ja seuraavana päivänä Wittmannilta otettiin yhteyttä osoitetietojen vuoksi. Tasan viikko ensimmäisestä puhelusta osat seisoivat työpaikkani lastauslaiturilla juuri siinä samassa puulavakauluksessa kuin mihin ne olin aikalailla tasan vuotta aiemmin pakannut. Erittäin iso kiitos siis sekä Suomen että Puolan pään Kuehne + Nagel työntekijöille mahtavasta palvelusta.

Auto on lastattu kromeilla maaliskuun alussa 2013.

Tutkittuani lavan sisällön sain huomata että osat ovat edelleen alkuvaiheessa. Vain muutamaa osaa oli aloitettu työstämään, mutta varsinaisia pinnoituksia taikka kromin poistoja ei oltu tehty. Loppujen lopuksi n. 60:stä osasta kaksi puuttui, mutta Wittmann suostui korvaamaan uustuotantona saatavissa olevat osat rahallisesti. Tässä vaiheessa pääti tehdä loputkin sisustan osat sekä muutaman ulkopuolisen valuosan kotimaassa aiempien osien kanssa käytetyllä menetelmällä. Osien lukumäärä siis pieneni entisestään mutta hauskaa on että uudet tarjoukset lopuille osille toisista kromaamoista vain kallistuivat. Tämän hetken tilanne on se että osat makaavat verkkokaapissa odottaen parempia aikoja, jotka koittavat mahdollisesti -13 syksyllä, jolloin ainakin osa niistä palaa takaisin Puolaan kromattavaksi uuteen kromaamoon. Kolmas kerta toden sanoo!